Minulle on suuri kunnia puhua teille tänä iltana.

Olen koko elämäni pyrkinyt ymmärtämään maailmaa, johon synnyin, ja koen onnistuneeni tässä jossain määrin. Jo verrattain nuorella iällä käsitin, että ymmärryksemme on luonnostaan puutteellinen.

Tämä johtuu siitä, että olemme osa maailmaa, jossa elämme. Olemme sekä osallistujia että tarkkailijoita. Osallistujina haluamme muuttaa maailmaa eduksemme. Tarkkailijoina haluamme ymmärtää todellisuutta sellaisena, kuin se on. Nämä kaksi tavoitetta hankaloittavat toistensa toteutumista.

Haitta ei kuitenkaan koske kaikkia todellisuuden osa-alueita tasavertaisesti. Esimerkiksi luonnontieteilijät, kuten tähtitieteilijät, voivat päästä lähelle täydellistä tietämystä käyttäessään ennusteidensa arviointiin objektiivista kriteeriä, kuten tähtien liikettä.

Yhteiskuntatieteilijöillä tehtävä on haastavampi. Ihmisten käyttäytyminen heijastaa jo heidän epätäydellistä ymmärrystään. Näin se ei tarjoa yhteiskuntatieteilijöille yhtä luotettavaa kriteeriä kuin tähtien liike tähtitieteilijöille.

Miten siis voimme ymmärtää asioiden nykyisen tilan? Meidän on löydettävä tapa erottaa tärkeä vähemmän tärkeästä.

Aloitan pohdintani rohkealla väitteellä. Samalla, kun kaksi hallintojärjestelmää taistelee globaalista herruudesta, sivilisaatiomme on vaarassa romahtaa ilmastonmuutoksen herkeämättömän etenemisen takia. Tämä on erittäin ytimekäs lausunto, jonka uskon silti antavan hyvän yhteenvedon asioiden nykytilasta.

Lausuntoni yhdistää pääosin luonnontieteeseen kuuluvan ilmastonmuutoksen hallintojärjestelmiin, jotka puolestaan ovat yhteiskuntatieteellinen käsite. Puhun ensin ilmastonmuutoksesta ja myöhemmin hallintojärjestelmistä.

Minua on aina kiehtonut Grönlannin jäätikkö, joka on useita kilometrejä paksu ja muodostunut tuhannen vuoden aikana.

Heinäkuussa 2022 Grönlannissa nähtiin äärimmäinen säätapahtuma. Siellä oli niin lämmintä, että tiedemiehet pystyivät pelaamaan lentopalloa lyhythihaisissa paidoissa ja shortseissa.

Kun näin tämän, lähetin Grönlantiin valokuvaajien ryhmän keräämään kuvatodisteita. He olivat läsnä ilmiön tapahtuessa toisen kerran syyskuussa ja taltioivat sen livenä.

Grönlannin jäätikön sulaminen nostaisi merenpintaa seitsemällä metrillä. Se on uhka sivilisaatiomme selviytymiselle. En kyennyt hyväksymään tätä kohtaloa ja pyrin selvittämään, olisiko mitään tehtävissä sen välttämiseksi. Minut kerrottiin ilmastotieteilijä Sir David Kingistä, joka oli toiminut johtavana tieteellisenä neuvonantajana aiemmille brittihallituksille.

Hän on kehittänyt teorian, jonka jakavat laajalti myös muut ilmastotutkijat. Sen mukaan globaali ilmastojärjestelmä oli vakaa, kunnes ihmisten toimet häiritsivät sitä. Napapiiri oli ennen muusta maailmasta erillään ennustettavien, ympyrämäisesti vastapäivään puhaltavien tuulten ansiosta, mutta ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos rikkoi tämän eristyksen.

Kiertävä tuuli piti kylmän ilman napapiirillä ja lämpimän ilman sen ulkopuolella. Nyt arktiselta alueelta vuotaa kylmää ilmaa, joka korvautuu etelästä imeytyvällä lämpimällä ilmalla.

Ilmiö selittää muun muassa viime jouluna Yhdysvaltoihin iskeneet hirmupakkaset sekä Teksasissa äskettäin nähdyn kylmän aallon.

Jäämerta peitti ennen koskematon lumi ja jää, jotka heijastivat auringon säteitä niin sanotussa “albedo-ilmiössä”. Nousevat lämpötilat kuitenkin ovat saaneet jään sulamaan, eikä Grönlannin jääpeite enää ole niin koskematon; sitä peittää nyt noki Yhdysvaltojen länsirannikon viime vuoden metsäpaloista, arktisesta merenkulusta sekä muista lähteistä.

Sir David Kingillä on suunnitelma ilmastojärjestelmän korjaamiseksi. Hän haluaa palauttaa albedo-ilmiön luomalla valkoisia pilviä korkealle maankamaran yläpuolelle. Asianmukaisilla tieteellisillä suojatoimilla sekä paikallisten alkuperäisyhteisöjen kanssa ohjaamana tämä hanke voisi auttaa saattamaan koko globaalia ilmastojärjestelmää hallitsevan arktisen ilmaston jälleen tasapainoon.

Viesti on selvä: ihmisten aiheuttama haitta on tuhonnut aiemmin vakaan järjestelmän, ja sen korjaamiseen vaaditaan sekä paikallista että kansainvälistä inhimillistä kekseliäisyyttä.

Nykyhetkellä käytännössä kaikki ilmastonmuutoksen torjunnan keinot keskittyvät hillintään ja sopeutumiseen. Molemmat ovat välttämättömiä mutteivat riittäviä.

Ilmastojärjestelmä on hajonnut, ja se on korjattava. Tämä on tärkein viesti, jonka haluan tänä iltana teille välittää.

Viesti on kiireellinen, sillä olemme vaarallisen lähellä vuonna 2015 Pariisin sopimuksessa asetetun 1,5 asteen rajan rikkomista. Olemme jo 1,2 asteessa, ja jos kehitys jatkuu nykyistä vauhtia, ilmaston lämpeneminen saavuttaa yli 2,5 astetta vuoden 2070 tienoilla.

Se veisi meidät useiden käännekohtien, kuten arktisen ikiroudan sulamisen, ohi. Tämän tapahduttua ilmastojärjestelmän uuteen vakauttamiseen tai korjaamiseen vaadittava rahamäärä kasvaa eksponentiaalisesti. Vaikutusta ei ymmärretä kunnolla.

Ilmastonmuutoksen kiihtyminen tulee lisäksi aiheuttamaan laajamittaista muuttoliikettä, johon maailma ei ole varautunut. Mikäli emme muuta tapaamme reagoida ilmastonmuutokseen, aiheutuu kohoavista lämpötiloista sivilisaatiollemme valtava haitta, joka tekee suurista osista maailmaa käytännössä elinkelvottomia.

Meidän on uudelleenohjattava kansainväliset rahalaitoksemme – ja etenkin Maailmanpankki – keskittymään ilmastonmuutokseen. Maailmanpankin presidentti David Malpass, joka ei uskonut ilmastonmuutokseen, erosi eilen.

Kuvien sanotaan olevan sanojakin voimakkaampia, ja näytän teille siksi nyt lyhyen videon Grönlannin jäätikön sulamisesta Sir David Kingin selostuksella.

Siirryn seuraavaksi geopolitiikkaan. Maailmassa on kaksi hallintojärjestelmää, jotka kamppailevat sen herruudesta. Nämä ovat avoimet ja suljetut yhteiskunnat.

Olen määritellyt niiden välisen eron mahdollisimman yksinkertaisesti: avoimessa yhteiskunnassa valtion tehtävänä on suojella yksilön vapautta; suljetussa yhteiskunnassa yksilön tehtävä on palvella valtion etua.

Open Society Foundations -säätiön perustajana avoimet yhteiskunnat ovat tietenkin lähellä sydäntäni, ja

pidän niitä suljettuja moraalisempina.

Moraalisesta paremmuudesta puhuttaessa kohtaamme kuitenkin haasteen: kumpikin järjestelmä pitää itseään toista parempana. Avointen yhteiskuntien on siksi erotettava itsensä suljetuista suojaamalla oikeasti yksilön vapauksia. Tämä varmasti houkuttelisi suljetuissa yhteiskunnissa asuvia ihmisiä.

Sortovaltiot toki saattavat silti vallita, koska ne voivat pakottaa alamaisensa palvelemaan itseään.

Todellisuudessa molemmilla järjestelmillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ymmärtämällä niitä paremmin voimme parantaa ymmärrystämme maailmasta.

Olen jaotellut maat avoimiin ja suljettuihin yhteiskuntiin. Jaottelun ulkopuolelle jää kuitenkin monia maita, jotka ovat nähneet paljon vaivaa välttääkseen peruuttamattoman sitoutumisen kumpaankaan puoleen.

Intia on mielenkiintoinen tapaus. Se on demokratia, mutta sen johtaja Narendra Modi ei ole demokraatti. Yllytys muslimien vastaiseen väkivaltaan oli tärkeä osa hänen nousukiitoaan.

Modi ylläpitää läheisiä suhteita sekä avoimiin että suljettuihin yhteiskuntiin. Intia on Quadin jäsen (samoin kuin myös Australia, Yhdysvallat ja Japani), mutta samalla se ostaa paljon venäläistä öljyä suurella alennuksella tienaten sillä huimasti.

Erdoganin Turkki on ehkä vieläkin mielenkiintoisempi. Erdogan on aktiivisesti tekemisissä Ukrainan sodan molempien osapuolten kanssa ja on vakiinnuttanut asemansa neutraalina välittäjänä niiden välillä.

Erdoganilla on paljon yhteistä Modin kanssa. Silti Modin ollessa tähän asti näennäisesti tukevasti vallan kahvassa on Erdogan hoitanut Turkin taloutta heikosti, ja häntä odottavat vaalit toukokuussa. Kaikki hänen ponnistelunsa keskittyvät nyt vaalien voittamiseen.

Erdogan on jo lähentynyt Putinia, joka tekee Turkista venäläisen öljyn jakelukeskusta antaen hänelle vaaleihin tarvittavat rahat.

Kotimaassaan Erdogan on myös muuttunut itsevaltaisemmaksi. Hän pyrkii vangitsemaan vahvimman vastustajansa, Istanbulin pormestarin, sekä kieltämään kurdipuoluetta osallistumasta vaaleihin. Hän ei kuitenkaan pysty rikkomaan perinnettä, jonka mukaan poliittiset puolueet voivat valvoa ääntenlaskentaa. Tämä tekee tulosten väärentämisestä haastavaa.

Aiemmin tässä kuussa Turkkia koetellut 7,8 magnitudin maanjäristys oli tragedia. Monilla sen koettelemilla alueilla järkytys on muuttumassa vihaksi, koska hallitus vastasi hätään liian hitaasti ja haluaa samalla ohjata kaikkia avustustoimia.

Kyse ei ole kohtalosta: Turkin löyhät rakennuskäytännöt ja Erdoganin rakentamisvetoinen kasvumalli pahensivat koko kriisiä. Paras tapa näiden ongelmien ratkaisuun on vaalien järjestäminen.

Intiasta puhuttaessa Modi ja suurliikemies Adani ovat läheisiä liittolaisia; heidän kohtalonsa ovat kietoutuneet yhteen. Adani Enterprises yritti kerätä varoja osakemarkkinoilla mutta epäonnistui. Adania syytetään osakemanipulaatiosta, ja hänen osakkeensa romahti kuin korttitalo. Modi on asiasta vaiti, mutta hänen on vielä vastattava ulkomaisten sijoittajien ja parlamentin kysymyksiin.

Tämä heikentää merkittävästi Modin otetta Intian hallituksesta ja avaa oven tärkeiden institutionaalisten uudistusten ajamiselle.

Saatan olla naiivi, mutta ennustan demokratian elpyvän Intiassa.

On monia muita alueellisia voimia, jotka voivat vaikuttaa historian suuntaan. Brasilia on tästä esimerkki. Lulan vaalivoitto viime vuoden lopulla oli ratkaiseva.

Tammikuun 8. päivä maassa nähtiin vallankaappausyritys, joka muistutti monin tavoin tammikuun 6. päivää vuoden 2021 Yhdysvalloissa. Lula hoiti haasteen esimerkillisesti vahvistaen auktoriteettinsa presidenttinä.

Brasilia on avointen ja suljettujen yhteiskuntien välisen konfliktin, kuten myös ilmastonmuutoksen torjunnan, eturintamalla. Lulan on samanaikaisesti suojeltava sademetsiä, edistettävä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja elvytettävä talouskasvua.

Tässä menestyäkseen hän tarvitsee vahvan kansainvälisen tuen, sillä jos hän epäonnistuu, tietä hiilineutraalisuuteen ei ole.

Nykytilanteessa on nähtävissä joitakin yhtäläisyyksiä kylmän sodan kanssa, mutta erot ovat paljon suurempia. Ukrainassa on käynnissä oikea sota, joka on muuttanut kaiken.

Lokakuuhun asti Ukraina oli taistelukentällä voitolla. Sitten Venäjä otti Iranin avustuksella droneja laajamittaiseen käyttöön. Niiden tavoitteena oli riistää siviiliväestöltä sähkö, lämmitys ja vesi sekä heikentää heidän taistelutahtoaan. Tämä on asettanut Ukrainan puolustuskannalle.

Venäjän tavallinen armeija on epätoivoisessa ahdingossa. Se on huonosti johdettu, heikosti varustettu ja demoralisoitunut. Ymmärtäessään tämän Putin otti epätoivoisen riskin. Hän kääntyi palkkasotilasarmeija Wagnerin omistajan, Yevgheny Prigozhinin, puoleen. Tämä oli innokas todistamaan, että hän pystyi parempaan kuin tavallinen armeija. Prigozhinillä on rikostausta, ja hän tietää, miten toimia rikollisten kanssa. Putin antoi hänen värvätä vankeja vankiloista. Toimi rikkoi Venäjän lakeja, mutta Putin ei niitä noudata.

Riski kannatti. Vankien avulla Wagner alkoi saavuttaa aluevoittoja.

Ukrainan armeija hidasti sen etenemistä mutta menetti päivittäin yli sata koulutettua sotilasta, mihin sillä ei ollut varaa. Ukrainan oli tehtävä strateginen valinta: joko juuttua Wagnerin loitolla pitämiseen tai antaa Venäjälle propagandavoitto ja säästää rajalliset resurssit vastahyökkäystä varten.

Joulukuun 22. päivä Ukrainan presidentti Zelenskyi lensi Washingtoniin keskustelemaan tilanteesta presidentti Bidenin kanssa.

He olivat yhtä mieltä siitä, että ainut tapa lopettaa sota on voittaa se.

Biden kuitenkin varoitti Zelenskyiä siitä, että oli olemassa rajat sille, mitä hän olisi valmis tekemään. Kolmas maailmansota on vältettävä hinnalla millä hyvänsä ja Euroopan tuki Ukrainalle säilytettävä.

Bidenin hallinto toimittaa Ukrainalle kaikki aseet – ilmapuolustuksen, panssarivaunut ja runsaasti ammuksia – joita tarvitaan Venäjän hyökkäyksen päihittämiseen ja tulevien hyökkäysten torjumiseen. Republikaanien johtaman edustajainhuoneen vastustus kuitenkin tekee toisen suuren puolueiden yhteisen tukipaketin saannista Yhdysvalloilta epätodennäköistä.

Zelenskyi alkoi diplomaattiseen hyökkäykseen Euroopan maissa kehottaen niitä toimittamaan lisää tankkeja ja nopeammin. Hän pyysi myös hävittäjiä, ja Euroopan maat ovat sopineet aloittavansa ukrainalaisten lentäjien kouluttamisen huippuluokan lentokoneilla.

Putin on käskenyt Prigozhinin saavuttamaan voiton ennen Ukrainan miehityksen vuosipäivää, 24. helmikuuta.

Hän yrittää piirittää ukrainalaispuolustajat Bakhmutin kaupungissa, jossa hän hyötyy numeerisesta ylivoimasta.

On mahdollista, että hän onnistuu pyrkimyksessään, mutta pidän tätä epätodennäköisenä; Ukrainan armeijan vastus on vahva, ja kun Ukraina saa käyttöön sille luvatut aseet, tilanteeseen tulee muutos.

Moldovan presidentti Maia Sandu kuitenkin on varoittanut, että Putin suunnittelee vallankaappausta Moldovassa. Uhka voisi toteutua ennen vuosipäivää.

Helmikuun 11. päivänä Prigozhin antoi The Guardian -lehdelle haastattelun, jossa hän myönsi, ettei kykenisi piirittämään Bakhmutin ukrainalaispuolustajia. ”Ulos johtavia teitä on liian monta ja sisään liian vähän”, hän totesi. Donbasin miehittämisestä puhuttaessa hän käytti kahden-kolmen vuoden perspektiiviä.

Luvattujen aseiden saavuttua tämä luo Ukrainalle myöhemmin tälle keväälle lyhyen mahdollisuuden vastahyökkäykseen, joka saattaisi määrittää Venäjän Ukrainan-hyökkäyksen kohtalon.

Entisen neuvostoimperiumin maat tuskin malttavat odottaa venäläisten häviötä Ukrainassa, koska ne haluavat vahvistaa omaa itsenäisyyttään.

Ukrainan voitto johtaisi Venäjän imperiumin hajoamiseen. Tällöin se ei enää uhkaisi Eurooppaa ja muuta maailmaa.

Se olisi suuri harppaus parempaan suuntaan. Hajoaminen toisi valtavan helpotuksen avoimille yhteiskunnille ja loisi suuria ongelmia suljetuille.

Venäjän tappion ilmeinen häviäjä olisi Xi Jinping. Hänen läheinen yhteistyönsä Putinin kanssa muuttuisi hänelle haitalliseksi. Kiinassa saattaa kuitenkin jo kyteä vallankumous. Suurin osa Xi Jinpingin ongelmista on itseaiheutettuja. Hän aloitti talouden huonon hoitamisen heti kautensa alussa tehdessään kaikkensa kumotakseen Den Xiaopingin reformistiset saavutukset.

Xin nollakoronapolitiikka oli hänen suurin virheensä. Se sysäsi väestön valtaviin vaikeuksiin saattaen sen avoimen kapinan partaalle.

Myöhemmin vastauksena kansan paineeseen Xi yhtäkkiä hylkäsi koronapolitiikkansa asettamatta mitään muuta sen tilalle. Seurauksena oli katastrofi.

Ilman asianmukaisia rokotuksia tartunnat levisivät kulovalkean tavoin. Sairaalat ja ruumishuoneet ylikuormittuivat ja sanoin kuvaamattomat ihmismäärät, joista suurin osa oli iäkkäitä, kuolivat hyvin lyhyessä ajassa. Hallinto lopetti tiedotukset, mutta ihmiset tiesivät, mitä oli tapahtumassa, heidän sukulaistensa ja ystäviensä alkaessa kuolla.

Ensimmäinen kaupunkien tartunta-aalto saavutti huippunsa tammikuussa; toinen maaseutuihin keskittynyt aalto tekee näin juuri nyt, mutta vie vielä noin kuukauden ennen kuin terveydenhuoltojärjestelmä alkaa toimia normaalisti.

Kaaottinen tapa, jolla Xi Jinping lopetti nollakoronapolitiikan, horjutti kiinalaisten luottamusta kommunistiseen puolueeseen Xin johdon alla. Nykytilanne kattaa kaikki edellytykset hallinnon vaihdolle tai vallankumoukselle. Tämä on kuitenkin vasta alkua hämärälle prosessille, jonka vaikutukset tuntuvat vielä pitkään.

Lähitulevaisuudessa Xi todennäköisesti pysyy vallassa, koska hän hallitsee kaikkia sorron välineitä.

Olen silti vakuuttunut siitä, ettei Xi ole virassaan koko elämäänsä ja että hänen valtansa alla Kiinasta ei tule sitä hallitsevaa sotilaallista ja poliittista voimaa, johon hän tähtää.

Xin onneksi häneen ei kohdistu henkilökohtaista uhkaa ulkomailta, koska Bideniä ei kiinnosta hallinnon vaihto Kiinassa. Hän haluaa vain palauttaa Taiwanin normaalitilaan.

Heikosta asemastaan kotimaassaan johtuen Xi vastasi myönteisesti Bidenin Balilla tekemään ehdotukseen lievittää kitkaa Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä.

Yhdysvaltojen halki kulkeneen kiinalaisen vakoilupallon löydös kuitenkin huononsi välejä ja on myrkyttämässä ne täysin.

Jäännösten alustavien tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että pallon tarkoitus oli vakoilla sotilaskohteita eikä mikään meteorologinen tehtävä.

Xi Jinpingin kääntyminen yhteistyöhön olisi joka tapauksessa ollut vain väliaikaista ja taktista. Hän ei olisi oma itsensä, jos hän kykenisi luopumaan syvistä uskomuksistaan niin helposti.

Tosiasia on, että todistamme Kiinassa historiallista prosessia, jonka merkittävyyttä ei laajalti ymmärretä.

Geopoliittisen kuvan viimeistelläkseni minun on myös käsiteltävä demokratian laitaa Yhdysvalloissa. Se ei selvästi ole kovinkaan hyvä. Kun Donald Trumpista tuli presidentti vuonna 2016, hän oli aito uhka demokratiallemme.

Trump on syvästi puutteellinen hahmo: petkuttaja, jonka narsismi kasvoi sairaudeksi.

Hän ei tunne minkäänlaista sitoumusta demokratiaan; se on ainoastaan tarjonnut hänelle näyttämön, jolla esiintyä. Presidenttinä hän oli kiinnostuneempi diktaattorien kanssa veljeilystä kuin demokraattisten periaatteiden edistämisestä.

Trump halusi olla kuin Putin, joka on kerryttänyt valtaisan omaisuuden pitäen samalla hallussaan täyttä valtaa maastaan.

Trump veti puoleensa massoittain kouluttamattomia valkoisia seuraajia, mutta hänen suurimmat tukijansa olivat megarikkaat – ja näille hän todella toi haluttuja tuloksia.

Ensinnäkin hän leikkasi heidän verotustaan. Toiseksi hän nimitti korkeimpaan oikeuteen ideologeja, jotka harjoittivat republikaanisen agendan ääriversiota.

Kolmanneksi hän toi republikaanipuolueen hallintaansa uhkaamalla esivaalivaikeuksilla niitä, jotka eivät vannoneet uskollisuuttaan hänelle.

Lopuksi hän rohkaisi republikaanien hallitsemia osavaltioita törkeisiin äänestäjien tukahduttamistoimiin varmistaakseen, että hänen puolueensa pysyisi vallassa ikuisesti. Tällä ohjelmalla hän lähes voitti vaalit uudelleen vuonna 2020.

Toiveeni vuodelle 2024 on, että Trump ja Floridan kuvernööri DeSantis kamppailevat toisiaan vastaan republikaanien vaaliehdokkuudesta.

Trump on muuttunut säälittäväksi hahmoksi, joka voivottelee jatkuvasti vuoden 2020 tappiotaan. Suuret republikaanien rahoittajat ovat hylkäämässä hänet joukoittain.

DeSantis on älykäs, häikäilemätön ja kunnianhimoinen ja näin ollen republikaanien todennäköinen ehdokas.

Tämä voi saada Trumpin, jonka narsismi on muuttunut sairaudeksi, asettumaan ehdolle kolmannen puolueen ehdokkaana. Tämä johtaisi demokraattien ylivoimaiseen voittoon ja pakottaisi republikaanipuolueen uudistumaan.

Saatan kuitenkin olla odotuksessani hieman puolueellinen.

Lopuksi toistettakoon, mitä sanoin puheeni alussa: samalla kun avoimet ja suljetut yhteiskunnat taistelevat maailman herruudesta sivilisaatiomme on vaarassa romahtaa ilmastonmuutoksen väistämättömän etenemisen vuoksi. Uskon tämän tiivistävän asioiden nykytilan hyvin.

Uskon myös, että avoin yhteiskunta on suljettua parempi, ja suren heitä, jotka joutuvat elämään sortovaltioissa, kuten Assadin Syyriassa, Valko-Venäjällä, Iranissa tai Myanmarissa.
Kiitos.